torstai 23. maaliskuuta 2017

Kevään ensimmäiset kyyt

Heräsin aurinkoiseen aamuun ja suunnittelin että lähden katsomaan näkyykö jo kyitä. Tuuli tuntui kuitenkin niin kylmältä, epäilin etteivät ne tarkene nousta koloistaan. Hylkäsin kuvausajatuksen ihan kokonaan.
Päivällä kuvaajakaverini soitteli ja kertoi että hän oli nähnyt ja kuvannut tänään käärmeitä. Lähdin niin innoissani ja nopeasti matkaan, että unohdin jopa laittaa kumisaappaat. Siellä kuvauspaikalla lenkkareissa ollessa vähän jännitti.


Paikka on kuusten reunustama lämmin ja loiva rinne, johon koiraskyyt hakeutuvat auringon lämpöön kypsyttelemään siittiöitään. Hyvinkin varhain, heti ensimmäisten pälvipaikkojen ilmestyttyä.  Jossain tuossa lähellä niiten talvipesän täytyy olla, koska käärmeitä on niin paljon.
Näin heti paikalle tullessani ensimmäisen ja hyvin lähellä olivat nämä kaksi muuta koirasta.


 Luulin että tässä kasassa olisi kolme, mutta ilmeisesti vain kaksi.
Nyt on tärkeää että antaa näille käärmeille rauhan, että ne saavat valmistautua suvun jatkamiseen. Ilokseni en pelästyttänyt ainuttakaan! Kaikkiaan näitä oli kuusi yksilöä.


 Tämä ilmeisesti havaitsi että olen paikalla, koska haisteli kielellään millaisia hajumolekyylejä ilmassa on. Ei kuitenkaan paennut.


 Käärmettä on kyllä tosi vaikea huomata, ellei se ole avoimella paikalla. Tänään ne olivat ihan selkeästi näkyvillä ja nauttimassa auringon lämmöstä. Tosin enhän tiedä kuinka paljon niitä oli tuolla heinien ja risujen kätköissä. Siksi kumisaappaat on melkeinpä pakollinen varuste.


 Tämä on myös hyvä paikka kuvata kangasvuokkoja. Yllätys tämäkin, että joku oli ehtinyt jo näinkin pitkälle nuppuvaiheeseen.
Enää en kuvaa kukkia tuolla maassa pötkötellen, kun paljastui että käärmeetkin viihtyvät samoissa kuvioissa.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kettukeskiviikko 16.

Marraskuun 9. viime vuonna, näimme edellisen kerran.
 Odotin koko pitkän talven uutta tapaamista. Jälkiä näin useinkin, ketusta en vilaustakaan. Ehkä se on voinut jostain oksien lomasta tarkkaillakkin. Kettuhan ei myöskään pahemmin tömistele kulkiessaan, joten onhan se  saattanut mennä hyvin läheltä ohitse.


 Toissapäivä oli oikein ihana kuvauspäivä, sain kuvattua edellä olleet pyrstötiaiset.  Niitä olinkin juuri kuvaamassa, kun näin sivusilmällä jonkin vilahduksen vasemmalla puolella. Voi mikä onnen tunne, pulssi tiheni ja hymyilytti :)
Tuijotimme siinä jokin tovin toisiamme ja ten ison virheen kun kävelin lähemmäksi saadakseni paremman kuvan. Kuvan jossa nuo puunrungot eivät olisi edessä.  Kettuhan lähti heti, tosin hyvin hitaasti edeten ja taakseen vilkuillen.


 Varttiin ei tapahtunut mitään, harmittelin jo kun hosuin! Katselin  koko ajan ympärilleni ja huomasin yht'äkkiä että se olikin ilmestynyt oikealle puolelle.
Nyt päätin toimia oikein, välillä en ollut huomaavinanikaan, liikuskelin siinä rauhallisesti ja kuvasin lintuja. Välillä otimme katsekontaktia.

 Tätä kesti varmastikin parikymmentä minuuttia, kettu vaihtoi välillä paikkaa, hiipien lähemmäksi. Olin niin iloinen että se oli näinkin varovainen metsäkettu, ei niinkään tottunut luottamaan ihmisiin.
Tämä tarkkailu oli välillä huvittavaakin, ajattelko se olevansa tuolla piilossa :)


Kohta se katosi! Vaihdoin kuvauspaikkaa ja huomasin että nythän se istuukin jo huomattavasti lähempänä, oli vaaan jäänyt ison puunrungon varjoon. Ei se ollut millänsäkään että "löysin" sen sieltä.
Hoh-hoijaa! Odotellaan, eihän tässä ole mihinkään kiire, lämmintä +2°, jalkojakaan ei palele.


 Sitten se nosti peppunsa maasta ja lähti liikkeelle, selvästikin jo tottuneena kameran rätinään ja ihmisen läsnäoloon. Pieni luotamuksen kipinä oli herännyt ja kohta se kurkistelikin puun takaa.


  Kuitenkin edelleen hyvin epäluuloisena.


Ja vihdoinkin se asteli esiin tuolta puuston antamasta näennäisestä turvasta. Reilu puolisen tuntia tähän luottamuksen saavuttamiseen kului.
Meillä on ollut kuvaajakaverini kanssa ketuille tarjolla jotain pikkupurtavaa, joita se säännöllisesti hakee. Kettuja on kaksi, joista toinen on hyvin paljon arempi, sitä en ole tavannutkaan. Nyt laitoin koiranraksuja tarjolle, kovasti ne näyttivät maittavan. En usko että se muuten olisi tullutkaan, ketäpä nyt ei hyvä ruoka houkuttelisi.
Sain sen verran kuvia tästä rohkaistuneesta esiinmarssijasta, että voin jatkaa tätä kettukeskiviikkoa parilla muullakin postauksella.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pieni ja pyöreä

Sain eilen kuvattua ensimmäistä kertaa pyrstötiaista, ihan ajan kanssa. Aiemmin on ollut pari kohtaamista, mutta kovin kaukana hän on pysytellyt.


                                Innostuin niin, että laitan useamman kuvan tästä pikkuisesta.


 "Mietiskelen ja katselen tässä vain, sinitinttiystäväni, eikä millään pahalla, mutta pärjääkö noin lyhyellä pyrstöllä?"







                                 Eilen tuli kuvauspaikalle toinenkin yllätys, siitä huomenna :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Viikonloppuna nähtyä

Mökkirannan läheisyydessä  virtaavan ojan reunalla oli paljon saukon jälkiä. Se oli useammankin kerran sukellellut ojan reunalta veteen, käyttänyt ojassa olevaa kiveä vessanaan, pyöriskellyt rannan jääreunuksen päällä. Mutta eipä se vaan suostunut kuvaajalle näyttäytymään.
Tiistaina näin ensimmäiset joutsenet, ne vain lensivät ylitse pari kertaa äännähtäen. Kaukana pellolla näin kanadanhanhia ja tiesin että runsas määrä töyhtöhyyppiäkin on jo saapunut.
Mitään näistä mainituista en saanut kuvattua.


 Sitten vaan kuljeskelin sinne, tänne ja nautin hieman jo keväiseltä tuntuvasta säästä.
Vähän matkan päässä laiturista on pieni, hyvin kivikkoinen saari, jonka jäkäliä käyn välillä ihmettelemässä ja kuvaamassa. Ja sitä myös ihmettelen, että kuka kumma on heitellyt nuo kivet tuonne saareen, eivät ne ihan leipäkiviltä näytä :)


 Viikolla kaadoimme rannasta vähän liiaksikin villiintynyttä ja runsastunutta leppäkasvustoa. Ihmettelin miten uskomattoman hienon värin jäljelle jäänyt kanto on saanut ja purutkin antavat väriä, muuten niin valjuun maisemaan.
Muistaako kukaan sitä vanhaa uskomusta, että punkit pudottautuisivat lepästä ihmisten niskaan.  Sitä uskomusta on varmasti lisännyt ne punaiset pallerot lepän lehdillä. Kyseessä on lepän kasvitauti, jota aiheuttaa lepänpussiäkämäpunkki.


 Jospa se saukko ei uskaltanut siksi tulla ojalle kalastelemaan, koska rannan oli vallannut jokin ihme metsäläisperhe. Ilmeisesti kevään ensimmäinen pesuhetki, kyllä tuo olemus jo kaipaa pientä keväthuoltoa!


 Syvemmältä metsästä, suuren kaatuneen kuusen rungolta, löytyi näin kaunis kääpälaji. Näitä oli kolme samanlaista siinä samalla rungolla. Vihreää sammalta vasten näytti kivalta, taas löytyi vähän väriä.


 Edellä mainitun ojan varrelta löytyy myös tämä kivi. Rantaviivassa  oli aivan tyyntä, joten kiven kuviot ja halkeamat peilautuivat rantaveteen. Hyvällä mielikuvituksella näyttää hiukan jopa  kalliomaalaukselta.


Viime viikolla aurinko näyttäytyi melko niukasti, mutta eräänä iltana oli kaunis auringonlasku.
Kuvasin parvekkeelta naapuruston kattojen ylitse, kun en ehtinyt mihinkään parempaan paikkaan, se tilanne menee niin nopeasti ohitse.
Mukavaa alkavaa viikkoa, onhan teillä varmasti sateenvarjot lähtövalmiudessa :)

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Keväisiä yhteenottoja kera katoavan kansanperinteen.

Näin keväällä sorsakoiraat näyttävät ottavan kovasti yhteen, vähän väliä syntyi jos jonkinasteisia kahakoita. Joukossa näytti olevan muutama aika voimakastahtoinen yksilö, jotka kävivät sumeilematta toisten kimppuun. Kaipa tällä toiminnalla on tärkeä merkityksensä lintumaailmassa.


 Tämä pari kiersi pientä ympyrää todella kauan. Ihmeesti niillä riitti voimaa. Olisi pitänyt olla kierroslukumittari, varmasti jonkin matkaa toistakymmentä kierrosta se olisi näyttänyt :)


 Aina ei oikein tiennyt, miten päin ne siinä pyörivät. Selkääkin taidettiin välillä uida.
Mietin vain, että miten tosissaan tuossa ollaan, ja onko tarkoitus vahingoittaa toista, vai kisailla vain voimienkoetus mielessään.





 Olimme viikonloppuna tarjoamassa koirakaverille metsäelämyksiä, eli poikkesimme tutuilta poluilta kauemmas metsään. Tämähän on beaglelle erityisen mieluista puuhaa, päästä haistelemaan oikein sydämensä kyllyydestä, pupujen, kettujen ja supien hajujälkiä ja keitä kaikkia siellä nyt liikkuukaan hajujälkiä jättämässä.
Kuinka ollakkaan törmäsimme tällaiseen pienyritykseen :) Onko yritys tehnyt konkurssin, vai mikä lie keskeyttänyt puuhat :)
Aika riskialtista touhua keskellä metsää, koska tuossa ollaan tulen kanssa tekemisissä. Muutaman kymmenen metrin päässä oli kyllä oja, ilmeisesti se asia oli otettu huomioon.
En ole koskaan maistanut pontikkaa, mutta tuskin sitä kannattaa harmitella :) Vai oletteko eri mieltä ;)




Ps: Koruarvonnan kaksi korua odottelee tuossa vielä lähettämisosoitteita, ilmoitelkaapas jos annatte niille uuden kodin.  Kaksi pussukkaa lähtee huomenna postiin.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Telkkä

Olin eilen taas Vuoksella kuvaamassa telkkiä.
Pitkästä aikaa oli kaunis päivä, aurinko ei kuitenkaan paistanut kovin voimakkaasti, mikä oli ihan hyvä kuvaamisen kannalta. Tuntui niin keväiseltä. Veden äärelläkin tarkeni, jopa ilman käsineitä.


 Tykkään ihan hurjasti tästä linnusta. Se vaan on niin touhukas ja energinen. Ja tämä soidinaika erityisesti on tavallaan ihan huvittavaakin seurattavaa, niskojennakkeluineen.


Eilen näkyvillä oli neljä koirasta ja yksi naaras. Koiraat ajoivat toisiaan kovasti takaa, sukeltelivat toistensa alitse ja vesi pärskyi.


 Naaras puolestaan sukelteli enimmäkseen ruoan perässä. Vuoksessa vesi on niin kirkasta, että siinä rannalla pystyy helposti näkemään nämä lintujen sukelluskuviot.
Alla koiras nousemassa juuri pintaan.





 Näitä hienoja kosintamenoja, oli mukava katsella.
 Ruokailemaan linnut tulivat ihan parin, kolmen metrin päähän, mutta nämä rituaalit suoritettiin vähän kauempana rannasta.





Nyt näyttävät pilvet väistyvän, lämpömittari näyttää neljää astetta plussaa. Tulossa hieno ulkoilupäivä!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivänä

Näin naistenpäivän kunniaksi ajattelin järjestää koruarvonnan, kiitokseksi siitä kun olette täällä.
Rajaan arvontaan osallistujat vain blogini lukijoihin.
 Eihän täällä yksikseen viitsisi puuhastella, ja ette arvaakkaan miten paljon iloa tuotatte täällä vierailemalla ja tietysti kommentoimalla. Pidän tätä yhtenä tärkeänä harrastuksena, liittyen tietysti tuohon tärkeimpään, eli kuvausharrastukseen.

  Koru nro 1

Pituus on noin 70cm, ei sisällä lukkoa, metalli kuparia

  Koru nro 2

Pituus 52cm, lukko-osat kuparia. Lintu on muuten kookas n.5cm

 Koru nro 3

Pituus 53cm, metalli kuparia

  Koru nro 4

Pituus 50cm, metalli kuparia

Koru nro 5

Kokonaisuudessaan tuunauskoru, metalliosat kuparia

Arvonta kestää sinne saakka kun tuleva  sunnuntai vaihtuu maanantaihin. Arvon jokaisen korun, eli laittakaa korun numero, joka mahdollisesti kiinnostaa. Jaan liput sitten numeron mukaan viiteen pinoon ja arvon kunkin korun voittajan.
Korut ovat uniikkeja, ellei sitten joku olisi kopioinut mallia tuolta korublogin puolelta. Siellä vietetään nyt hiljaiseloa, toivottavasti joskus taas into löytyy.

Oikein mukavaa naistenpäivän iltaa!